Pienleukainen mies, synnyinpaikka Leningrad,
eikä kummoinen ranka, oli nimensä Vlad
Hän agentiksi halusi,
Itä-Saksassa kolusi
Tahtoi kovasti olla toveri, kamrad
**
Kun harmikseen kommunismi päättyi tuo,
hän edetä ehti jo Jeltsinin luo
Tämän oikea käsi,
Vlad enteen tuon näki:
nyt avoinna oli valtaistuimeen vuo
**
Pienleukainen mies kai toivoi arvostusta,
yritti pakottamalla saada kunnioitusta
Kaasua, öljyä möi,
oligarkit tapatti, löi
Silti puuttua taisi itseluottamusta
**
Vaan käsillä oli unelmiensa täyttymys,
diktaattorina luoda uus’ maailmanjärjestys
Kun tehdä saattoi mitä vaan
lähetti miehet tappamaan,
käskynään Ukrainan koko kansan piiritys
**
Ehkä pyrintö luoda suurvaltaa uutta,
se korvaa luonteen puutosta suurta
Ei väliä, vaikka tappaen,
ihmisyyttä, elämää halveksien
Niin ohjusten kohde on Kiovan ilmansuunta
**
Ei nimi miestä tee, eikä itsessään pahenna,
eikä ulkonäkö, olemus luonnetta kohenna
Vaan kun hapan, katkera on,
julma paha, ja tunteeton
Silloin sielukin tuo lemuaa likaisena
**
Ei tiedä viel’ miten tarina tuo päättyy,
mut Venäjänkin kansa alas vajoaa ja köyhtyy
Rajaton ihmisen on julmuus,
ja tuon pienleukaisen pahuus
Niin monet viattomat määräyksestään nääntyy
**
Mutta meille kaikille yksi on varmaa
Vaikka pahuus uhkaa Eurooppaa, ja maailmaa
Tuon pienleukaisen saavutus,
olikin vastakkainen vaikutus
Kun mielissämme kajahtaa: kauan eläköön vapaa Ukraina!
***
Kirjoitan ja olen. 
Vastaa